Kevät Joensuun koulutuslautakunnan jäsenenä näyttää muotoutuvan värikkääksi. Sitä oli myös viime kevät, mutta nyt jo voi tyynesti todeta, että eipä puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita tästäkään. Paineensietokykyä onneksi koulittiin jo vuosi sitten, ja nyt kohti ammuttaviin tykinkuuliin osaa jo suhtautua rauhallisesti. Tyynesti on pakko osata ottaa näitä tunteikkaita kouluasioita, jos aikoo kyetä niitä harkitsemaan rauhassa ja huolellisesti, kuten minä aion. Tämän totesin parhaaksi viimeksi ja niin nytkin.

Niin vain sai Matti Vanhanen koko kansan huomion ilmoituksellaan luopua keskustan puheenjohtajuudesta. Vanhanen pääsi ilmoituksellaan varastamaan koko shown, päätymään useisiin joulupöytiin keskustelunaiheeksi ja hämmästyttämään monet ”paremmin tienneet” keskustassa, mutta erityisesti lehdistössä. Ilmoitusajankohta oli kerrassaan onnistunut, vaikka politiikan toimittajat marisivat, että piti juuri ennen joulua tällaista. Eihän asiasta päässyt nyt revittelemään lainkaan, ja joulun jälkeen asia oli jo hiukan vanhentunut. Jos jotakin, julkisuusmyllytys keskustan ympärillä kevääksi tuli ainakin kerralla tilattua ja taattua.

Taas lähestyy joulu. Suomalaisen pula-ajan tuotteena syntynyt yltäkylläinen pöytä notkuu herkkuja, rasvaa ja makeaa. Ennen vanhaan se tasasi mukavasti muuten niukkaa ruokavaliota ja lihotti ihmisiä sopivasti, mutta näinä nykyaikoina se lihottaa meitä ylenmäärin. Joulukinkusta on taas paljon puhetta, ja niin on ollut myös sikojen tilanteesta tehomaatalouden rattaissa. Joulun alla onkin hyvä aika puhua ruoantuotannosta.